Milloin voi alkaa nauttia esiintymisestä?

Haluaisitko oppia nauttimaan esiintymisestä ja esillä olemisesta? Oikeastaan isompi kysymys on, mikä estää nauttimisen esiintymisestä. Helppo ja yleinen vastaus on jännitys, mutta onko näin? 

Esiintymisjännitystä ei ole olemassa, tä?

Osallistuin mielenterveyteen liittyvään koulutukseen, jossa lääkäri kertoi, ettei esiintymisjännitystä ole olemassa. Hieman shokeeraavaa, kun on tässä elämän aikana tullut jännitettyä useamman kerran ja ihan vain oman nimen sanomista luokassa. Perinteiseen tapaani olin tietenkin erimieltä kouluttajan kanssa aiheesta. Lääketieteellisesti esiintymisjännitystä ei silti kuulemma ole olemassa. Ehkä jännitystä pitää tarkastella sosiaalis-emotionaalisena ilmiönä. Esiintymisjännityksen taustalla on ehkä hyväksymättömyyden pelko. Eli, mitä minusta ajatellaan. Onnellisia ovat ne lääketieteen edustajat, jotka eivät tätä tunnetta tunnista. Itse lähdin etsimään juurisyytä tähän tunteeseen. Jätin kuitenkin lapsuuden traumat tutkimuksen ulkopuolelle ja pyrin löytämään syytä, joka on mahdollista korjata tai jonka kanssa voi oppia tulemaan toimaan.

Näyttelijänä rakastan hetkeä, kun esirippu aukeaa, valot syttyvät ja lukuisat silmäparit tuijottavat minua. En ole teatterin lavalla kokenut esiintymisjännitystä vuosiin. Toisinaan yritän jopa psyykata itseäni jännittämään, jotta kaikki soluni olisivat hieman jännittyneessä olotilassa. Vaikka näyttelijänä en koe esiintymisjännitystä, niin kaikissa koulutuksissa ja kokouksissa, joissa pitää esitellä itsensä jännitän. En kuule kenenkään muun puhetta ennen vuoroani, kun mietin, miten nimeni lausuisin tänään. Vaihtoehtoja suomalaisessa perusnimessä, kun on niin paljon: Marko Itkonen tai Itkosen Marko. Ero ei ole edes harjoittelun määrässä. Olen nimeni sanonut eri tilanteissa varmasti useamman kerran kuin yhtäkään ulkoa opettelemaani repliikkiä. Improvisaatiteatteria pitkään tehneenä ja hyvin vähän esiintymisiä jännittäneenä voisin väittää, ettei syy jännittämiseen johdu yllätyksellisyydestä. Eikä hyvältä näyttämisessä, koska improssa jos missä tietää jo etukäteen, että kohta sattuu ja tapahtuu.

Jos syy jännittämiseen ei ole epätietoisuus tulevasta, harjoittelun puute tai noloihin tilanteisiin näyttämöllä joutuminen, niin missä sitten?

Rooli päällä

Selkeä ero esiintymisjännityksen määrässä minulla on omana itsenä olemisen ja roolissa olemisen välillä. Opetustilanteissa minua ei jännitä, koska minulla on selkeä rooli suhteessa muihin ihmisiin. Samoin näyttämöllä olen roolissa. Stand up -keikoilla jännitys on erilaista, mutta selkeä rooli minulla on silloinkin. Tosin esitän itseäni. Olisiko tällainen rooli mahdollista siirtää arkisiin tilanteisiin, joissa joutuu esittelemään itsenä? 

Esiintymisjännityksen kanssa olen paininut useamman vuoden opettaessani teatterityötä, vaikka itse en juurikaan jännitystä koe. Samoilla ohjeilla lähestyn niitä arkisia tilanteita, joissa joudun olemaan oma itseni ilman suojaavaa roolia. Jos jännityksessä kyse ei ole lääketieteellisestä ongelmasta, niin lääkettä on turha etsiä. Jos kyse on sosiaalis-emotionaalisesta oireesta, niin asiaan on varmasti psykologisia apukeinoja.

Ohjeita muille jännittäjille

• Keskity niihin, jotka hymyilevät. Älä yritä miellyttää yrmynaamoja.
• Ole tietoinen, että kaikki paikalla olijat haluavat kuulla ja nähdä sinut.
• Kukaan ei ole koskaan kuollut jännitykseen. Vedä pari kertaa happea rauhassa, se auttaa aina.
• Aloita sanomalla: "kiva olla täällä." Kun sen sanoo vakuuttavasti, niin sinä ja muut uskotte sen.
• Esillä olemisesta ei jaeta palkintoja, eli ei tarvitse olla yhtään parempi kuin edellinen puhuja.
• Lisää omat vinkkisi listaan ja anna palaa.